Arkea ja huippuraviurheilua

to 6. huhtikuuta 2017 09.42.00

Kotimainen raviurheilu on saanut lisätoivoa uuden peliyhtiön myötä. Hevoskasvatuksen syöksykierrettä on pyritty katkaisemaan useilla eri toimilla. Myös raviradoille on luvassa tukea ratojen suuren korjausvelan korjaamiseen. Ratkaisuja mietittäessä on syytä aina välillä pysähtyä miettimään, mitkä ovat oikeita toimia ja millä päästään parhaaseen, toivottuun lopputulokseen

Kasvattajakilpailujen palkintojen nostaminen on sinänsä hyvä asia. Samaan aikaan tulisi kuitenkin pystyä huolehtimaan arjesta ja taata laadukkaat lähdöt myös tavallisiin raveihin. Ehkä raviväki on hyväksynyt liian helposti ne selitykset, joita on tarjottu yleisön poissaololle raveista. Totta tietenkin on se, että nykyaika tarjoaa ihmiselle paljon erilaisia virikkeitä ja motivaation aiheita. Uskoisin itse, että suurempi syy löytyy muualta.

Suomalaisen lämminverisen alkuhistoria liittyy kiinteästi Suomen valtioon historiaan ja sen vaiheisiin. Presidentti Urho Kekkonen sai lahjaksi Neuvostoliitosta kaksi lämminverivarsaa ja myöhemmin täysi-ikäisen ori Lennon. Kekkonen teki töitä jotta lämminverinen ravuri saisi kilpailuoikeuden. Kekkonen perusteli kilpailuoikeutta sillä, että Suomen tulisi saada ravuri, joka pystyisi kilpailemaan Euroopan parhaiden ravureiden kanssa. Presidentti Kekkonen ei ehkä tuntenut raviurheilua, mutta urheilumiehenä hän ymmärsi huippu-urheilun merkityksen. Kansainväliset kilpailut, joissa suomalaiset hevoset kilpailisivat ja vielä parempaa myös menestyisivät, olisi yleisön pitämää huippu-urheilua. Näin presidentti Kekkonen asiaa varmaan perustellusti järkeili.

Ikävä kyllä kotimaisessa raviurheilussa ei enää ole nähtävissä mainitun kaltaista huippuraviurheilua. Kotimaisista lämminverisistä ei pääosin löydy hevosia, joilla olisi mahdollisuus menestyä kansainvälisellä tasolla. Ikäluokkakilpailuissa menestyneillä hevosilla on usein vaikeuksia menestyä myöhemmin edes kotimaisella avoimella tasolla. Sellaiset hevoset, jotka lähihistoriassa juoksivat vuodesta toiseen, ja joista muodostui yleisön suosikkeja, ovat poissa. Nuoren lämminverisen ura katkeaa usein kolmevuotiskauteen. Myös kilpailutarjonta keskittyy nuoriin hevosiin. Aiemmat mielenkiintoiset avoimet lämminverikilpailut eivät kuulu nykyraviurheiluun.

Kotimaista kasvatusta pyritään tukemaan voimakkaasti. Suurten palkintojen lisäksi, ajetaan Nuorten- ja tammasarjoja. Nyt annetun ohjeen mukaan hyvinkin vajaina lähtöinä. Kotimaista lämminveristä pyritään suojaamaan alempien sarjojen rajaamisilla ja jo aikansa eläneellä määräyksellä pakkostarttisummista. Ikävä kyllä rajoitukset eivät ole johtaneet kotimaisen kasvatuksen nousuun, paremminkin päinvastoin. Lämminverivarsojen määrä on laskenut viimeisestä hyvästä vuodesta 2008 lähes 40 %. Samaan aikaan kilpailevien hevosten määrä on alentunut voimakkaasti. Viime vuonna kilpailevien hevosten määrä laski ensimmäisen kerran alle 7000 hevosen. Ikäkausimenestyjät keskittyvät yhä enemmän tietyille kasvattajille ja tulevat kilpailuihin samojen valmentajien tallista.

Ainakaan tulosten perusteella tuki- ja rajoitustoimilla ei ole ollut vaikutusta kotimaiseen lämminverisen kasvatukseen tai laajemmin suomalaiseen raviurheiluun. Joku on jopa todennut, että kasvattajakilpailujen suuret palkinnot ovat nostaneet riman liian korkealle. Ilman hyvää tammaa ja kallista oria menestyminen on vaikeaa. Pienenevät ikäluokat ovat taas vaikeuttaneet tuhkimotarinoiden syntymistä. Suuresta massasta kun nousee suuremmalla todennäköisyydellä niitä suuria tähtiä. Rajoitukset, erityisesti pakkostarttisumma varmistaa sen, että järkevä hevosten tuonti on vähentynyt tai oikeastaan loppunut. Kotimaisilla hevosilla tähdätään voittoihin nuorena, vaikka menettely ei kaikille sovi. Osa hevosista, kun on hitaammin kehittyvää lajia.

Raviurheilussa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kasvatuksen hiipuminen samoin kuin tuonnin vähentyminen on johtanut hevosmäärän laskuun. Hevosten lyhyt kilpailuikä taas siihen, että yleisön tuntemia ja muistamia suosikkeja ei juurikaan ole. Vajaat lähdöt ja tähtien puuttuminen ovat tehneet raviurheilun seuraamisesta vähemmän mielenkiintoista. Raviyleisö on osoittanut kantansa jäämällä pois raveista ja siirtämällä ravipelien pelaamista länsinaapurin ravipeleihin.

Hyvä kysymys on se, mikä lääkkeeksi? Miten raviurheilu nostetaan huippulajiksi, joka kiinnostaa ja saa ihmiset omistamaan hevosia, käymään raveissa ja pelaamaan ravipelejä. Muualla kuin raviurheilussa toimintatapa olisi selvä. Jos homma ei toimi, muutetaan toimintaa ja toimintatapoja. Raviurheilussa tämä tarkoittaisi kaikkinaisten kilpailurajoitusten poistamista ja kilpailutukien painotusten muuttamista. Muualla kuin raviurheilussa toimintatapoja muutetaan, jos toiminta ei johda tuloksiin. Tämä menettely voisi hyvin olla osa ravipäätöksentekoa.

Kari Eriksson