Isänmaallisuutta myös pelirintamalla

ke 5. joulukuuta 2018 23.37.00

Kirjoitus on aiemmin julkaistu ravinetissä.

Ravi-ihmiset ovat harvoin tyytyväisiä. Jos hevonen voittaa, sillä on vielä parantamista. Kun taas menee huonosti, on koko laji sama lopettaa. Myös vallitsevien tosiasioiden tunnustaminen tai niiden mukaan eläminen, on vaikeaa. Ravipelit ovat siirtyneet yhteen peliyhtiöön ja ovat nyt osa isompaa kokonaisuutta. Vaikka olemme pieni osa peliyhtiö Veikkausta, olemme lajimme, raviurheilun ja hevosten kautta merkittävä yhteiskunnallinen tekijä. Näin nyt ja toivottavasti myös tulevaisuudessa.

Hevosurheilun artikkelissa 28.11.2018 käsiteltiin Ruotsin ravipelien tulevaisuutta. Onko alkuvuodesta mahdollista pelata edelleen Veikkauksen kautta Ruotsiin vai ei ?  Kysymys on tilanteesta, jolle me ravi- / peliväki emme voi mitään. Asia on kotimaisten virkamiesten, käytännössä Poliisihallituksen käsissä. Heitä taas ohjaa lainsäädäntö ja erityisesti Eu-tasoiset säädökset pelimonopolista ja siihen liittyvistä määräyksistä. Tärkein kysymys on ristiriita monopoli- /  lisenssijärjestelmän välillä. Poliisihallituksen aiemmat kannanotot muun muassa yhteispohjoismaisten ravikierrosten suhteen eivät lupaa hyvää pelin jatkumisen kannalta.  He tekevät päätöksensä asiassa lainsäädännön ei kohtuu- tai kannattavuuseikkojen perusteella.

Kummastusta herättää pelialan ammattilaisten Kari Linnan ja Antti Peltolan kommentit asiasta Hevosurheilussa.  Antti Peltola suosittaa tunnistautumismaksua kolikkopeleille. Ruotsissa tunnistautumisen tulo  laski pelivaihtoja  25 %. Kun raviurheilulle tuleva tuotto kertyy yli 96 % osalta muista kuin ravipeleistä, tarkoittaisi lasku näissä muissa peleissä myös hevostaloudelle tulevan tuotto-osuuden pienentymistä. Tässä tapauksessa huomattavaa sellaista. Kari Linna olisi taas valmis harkitsemaan ja keskustelemaan pelikilpailun vapauttamisesta. Hieman erikoista,  Kari kun kannatti aiemmin voimakkaasti yhtä peliyhtiötä ja pelimonopolia. Näin muun muassa kirjoituksissaan Hevosurheiluun.

Kun taannoin neuvottelimme Hippoksen hallituksessa peliyhtiöasiasta, ei työmme ollut helppoa. Tilannetta olisi voinut verrata menettelyyn, jossa autokuumeessa oleva henkilö on kertonut automyyjälle ostavansa tietyn auton ja kertomisen jälkeen yrittää tingata valitsemansa kohteen hinnasta. Jokainen tietää, että tuossa vaiheessa ehdot eivät enää muutu. Tukea neuvotteluille ei tullut myöskään alan ammattilaisilta. Sinä päivänä, kun peliyhtiösiaa käsiteltiin Hippoksen valtuuskunnassa,  Ravivalmentajat ry julkaisi hevosurheilussa kirjoituksen, jossa se nimitti nitä, jotka yrittivät  saada liittymiselle mahdollisimman hyvät ehdot, ”jarrumiehiksi”.  Mukaan oli päästävä, olipa ehdot, mitkä hyvänsä. Näin kai voisi tiivistää ravivalmentajien kannan. Näin jälkeenpäin ajatellen maltti olisi tuolloin ollut valttia, kuten myös yksimielisyys, vähintäänkin ulospäin.

Nyt olemme tilanteessa, josta ei ole paluuta, ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Raviurheilun on pyrittävä toimimaan yhdessä kumppaniensa Veikkauksen ja Maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Lähdöt on saatava mielenkiintoisiksi ja täysiksi.  Kasvatustoimintaa ei  saisi tukea kilpailulähtöjen kustannuksella. Myös turhat kilpailua ja ravien mielenkiintoa jäytävät esteet tulee poistaa. Loppujen lopuksi hyvä kilpailutoiminta on parasta kasvatustoiminnan tukemista. Mielenkiintoiset kilpailut ovat myös varma tae lajisuosion säilymisestä.  Taas keskustelut turhista asioista, kuten piiskan käytön poistamisesta kilpailuissa voisi unohtaa. Piiskan käyttö on kotimaisessa ravikilpailutoiminnassa  hyvin säänneltyä ja valvottua. Tällaiset löysät puheet voivat johtaa lajin kannalta ikävään julkisuuteen.

Isänmallisuutta tarvitaan myös pelimaailmassa. Antti Peltolan esittämät lapselliset uhittelut siitä, että Ruotsiin pelaaminen onnistuu kyllä myös ilman Veikkausta, eivät ole yhteisen etumme kannalta hyviä, eivätkä paranna yhteistyötä.  Sekä Ruotsin pelin että kotimaan pelin osalta toiveemme ja tavoitteemme Veikkauksen kanssa ovat yhtenevät.  Ikävät puheet eivät vie asioita eteenpäin, eivätkä varmasti paranna yhteistyötä meille tärkeän yhteistyökumppanin kanssa. Tässä ja muissa tärkeissä asioissa raviväen tulee olla yksimielisiä ja toimia yhdessä. Kaikki on mahdollista, jos me puhallamme yhteiseen hiileen, emmekä vain tuhkia toistemme silmille.

Kari Eriksson