Ravipalapeli

la 1. kesäkuuta 2019 21.23.00

Raviurheilu on vaikea laji. Toisin kuin muissa urheilu- ja harrastelajeissa, raviurheilun pariin tuleva joutuu aloittamaan lajin heti todesta. Raviurheilussa ei ole säännöllistä harrastajasarjaa. Ilta-, lounas ja arkiraveissa vastassa on jo kokeneet kilpakumppanit. Voittaminen on vaikeaa eikä sijoittuminenkaan ole helppoa. Usein pelkkä mukaan pääseminen voi tuottaa hankaluuksia. Ehkä raviurheilussa arvostetaan myös liikaa voittajia. Raviradalle ja - kilpailulle voittaja, toinen - ja viimeinen kilpailija ovat kaikki yhtä tärkeitä.

Kotimainen raviurheilu perustuu pitkälti hevosharrastajiin ja -omistajiin. Tästä tosiasiasta huolimatta hevosenomistajien asema ja huomioiminen on jäänyt vähälle. Ammattivalmentajat puhuvat usein hyvistä hevosenomistajista. Itse en ole tullut tietämään, miten hyvä hevosenomistaja määritellään? Kaikki hevosenomistajat ovat hyviä ja tarpeellisia lajillemme.

Hevosten kimppaomistamista kannatetaan. Sitä pidetään jopa ratkaisuna raviurheilun ongelmiin. Osin näin varmaan onkin. Asiassa on myös toinen puoli.  Miten käy kimppahevosen, kun porukka purkaantuu tai hevosen tili tulee täyteen. Onko hevosen osaomistajilla samaa tunnesidettä hevoseen kuin sitä kotonaan vuosia hoitaneella? Asia, jolla saattaa olla merkitystä muun muassa hevosen tulevaisuuteen kilpailu-uran jälkeen. Tämä lähinnä siitosuraa ajatellen.

Hevosten kasvatusta käsitellään usein raviurheilusta erillisenä osiona. Osansa tähän ajatteluun on keskusjärjestöllämme Hippoksella kuten myös hevosjalostusliitoilla. Hevosten kasvatusta on korostettu, jopa ohi kilpailullisten tavoitteiden. Käytännössä kasvatuksen tukemista on hoidettu palkintojen suuntaamisella, rajatuilla, usein vähäverisillä lähdöillä. Siis pääosin varsinaista kilpailutoimintaa latistavilla toimilla.  Tärkein asia on kuitenkin hevosenostajat. Kasvattajat kyllä kasvattavat, jos saavat varsansa myydyksi. Hevoskasvatus vaatii toimiakseen ostomarkkinoita.

Hippoksessa on vireillä tulevaisuustyö, joka jakaantuu erilaisiin asioihin eri toimikuntien kesken. Toivottavasti saamme työn myötä käytäntöön liittyviä vastauksia siihen, miten raviurheilun nousu ja menestys varmistetaan.  Raviurheilun markkinointi, valtakunnallinen sponsorityö ja hevosen hyvinvointi sekä kunnioitus ovat avainkysymyksiä. Samat asiat vaikuttavat raviurheilun yleiseen arvostukseen sekä siihen, kuinka houkuttelevaksi laji koetaan. Jos emme itse arvosta lajiamme, eivät muutkaan sitä tee.

Raviradat järjestävät ravikilpailuja, mutta ovat samalla alueellisen raviurheilun keskus. Raveihin liittyvä harrastustoiminta keskittyy oman raviradan ympärille.  Raviratojen vähentäminen tuntuu olevan joissakin piireissä ratkaisu raviurheilun ongelmiin. Nykyisellä hevos- ja harrastajamäärällä tarvitsemme jokaisen raviradan ja jokaisen raviharrastajan.  Toiminnan järkeistäminen ja tiettyjen tosiasioiden tunnustaminen on toinen asia. Myös raviurheilu tarvitsee näyteikkunoita ja vetureita, jotka tuovat menestystä koko lajille, myös niille pienimmille.

Kaikki edellä esitetyt asiat vaativat yhteensovittamista ja suunnittelua.  Raviurheilu on palasista koostuva juttu, joka ei toimi ilman yhteistyötä. Myös asioiden yhteys on tajuttava. Hevosten hyvä kilpailutoiminta on edellytys järkevälle hevoskasvatukselle. Hevosten määrä, kasvatus ja raviammattilaisten hyvinvointi edellyttää hevosenomistajia. Ilman alueellisesti kattavaa ravirataverkostoa raviurheilu näivettyy. Tärkeitä asioita, joiden merkitystä ei sovi väheksyä.

Raviurheilun palapelissä ei riitä se, että kaikki palaset ovat tallessa. Ne tulee myös osata asetella oikein. Kun näin toimitaan, eikä asettelussa käytetä voimaa ja palasia paineta väkisin paikoilleen, saadaan aikaan toimiva kokonaisuus. Kestävä pohja, joka mahdollistaa raviurheilun kehittymisen ja kasvun. Tähän meidän kaikkien on pyrittävä.

Kari Eriksson