Raviratojen tuotonjaosta

la 1. joulukuuta 2018 17.37.00

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Ravinetissä.

Viime vuodet ovat muuttaneet raviurheilun käytäntöjä monella tavalla. Oma peliyhtiö on vaihtunut yhteen peliyhtiöön. Historiallinen muutos on yhdistänyt Veikkauksen, Ray:n ja Fintoton toiminnat. Hevostaloudelle tuleva osuus koostuu nyt yhtä lailla Lotosta kuin varsinaisista ravipeleistä. Käytännön tasolla vielä suurempi muutos on koskenut päätöksentekokulttuuria. Hippoksen päätöksenteko tuotonjaon osalta on muuttunut esityksen teko-oikeudeksi. Varsinaiset päätökset tuotonjaon osalta tehdään nyt maa- ja metsätalousministeriössä.

Yhteen peliyhtiöön johtaneiden muutosten valmistelu alkoi Talouspoliittisen ministerivaliokunnan mietinnöllä vuonna 2004.  Tämän jälkeen hevostalouden asemaa yhden peliyhtiön tilanteessa selvitettiin maa- ja metsätalouden mietinnössä. Eri edunsaajien kesken laadittiin valtion johdolla Yhteisymmärrysasiakirja, joka oli myös tulevan uuden lainsäädännön valmistelun pohjana.

Ikävä kyllä kaikki Yhteisymmärrysasiakirjassa sovitut asiat eivät kaikilta osin toteutuneet. Yhteisymmärrysasiakirjassa sovittiin siitä, että Hippoksen toimi- ja päätöksentekovalta tulisi pysyä periaatteessa entisenlaisena. Asiakirjassa todettiin nimenomaan, että Hippos tulisi edelleen päättämään hevostalouden tuotonjaosta. Näinhän ei sitten käynytkään. Tämä huomautuksena, vaikka yhteistyö maa- ja metsätalousministeriön kanssa on sinänsä ollut hyvää ja rakentavaa.

Myös raviratojen tuotonjaosta päättää maa- ja metsätalousministeriö. Päätöksenteko tapahtuu Suomen Hippoksen esityksestä ja pohjautuu ennen muuta EU-komission antamaan päätökseen maakuntaratojen ja Helsingin raviradan tuotonjaosta. Kyseisessä komission päätöksessä on samoja periaatteita kuin valtion avustuslaissa. Tärkeimpänä ns. ylikompensaation kielto. Tämän mukaan raviradoille maksettava tuki ei voi kattaa koko  tuen tarvetta, vaan raviradan tulee kattaa osaa kuluista omalla tulonhankinnalla. Tällä hetkellä radoille maksettavan tuen määrä voi olla enintään 80 % tarvittavasta raviradan toiminnallisen tuen tarpeesta. Radan tulee kattaa yhteistyökumppaneilta ( sponsorimyynti ) ja muulla tavalla tapahtuvalla tulon hankinnalla jäljellä oleva 20 %. Hankalaksi tuoton hankinnan tekee se, että mainitun 20 % osuuden ylimenevä tuotto laskee seuraavan vuoden tukea sekä edelleen se, että tiettyjä asioita ei saa vähentää hankittavasta tuotosta. Tärkeimpänä ja hassuimmalta tuntuu se, että markkinointiin käytettävä panostus ei ole vähennyskelpoinen erä. Yhteistyökumppanuustuottoja käsitellään bruttomääräisenä, mikä on omiaan johtamaan raviradan talouden alamäkeen.

Uuden EU-notifikaation valmistelu aloitetaan jo ensi vuoden alussa. Toivottavaa olisi se, että nyt korjattavissa olevat epäkohdat, voitaisiin korjata ennen uuden notifikaation voimaantuloa. Valtionapua koskevien periaatteiden liittäminen raviratojen toimintatukeen, ei ole toimiva ratkaisu eikä helpota raviradan talouden hoitamista. Tällä hetkellä erityisesti isot raviradat tekevät säännönmukaisesti tappiota ja tulevaisuudessa ongelmat tulevat lisääntymään. Raviratojen kassat ovat tyhjät ja pienikin yllättävä kuluerä saattaa kaataa koko raviradan talouden. Järjestelmä ei mahdollista raviradan kassan / talouspuskurin luomista. Esimerkiksi erilaisiin EU-hankkeisiin osallistuminen ei ole mahdollista, koska ne pääosin edellyttävät omavastuuosuutta. Sama koskee myös radoille maksettavaa investointiavustusta, jossa omavastuuosuus on 30 %. Tyhjästä on paha nyhjästä, raviradankin.

Raviratojen tuotonjakoon liittyy myös turhaa kankeutta. Mikäli budjettiin tarkoitettu menoerä säästyy jostakin syystä joko kokonaan tai osittain, ei sitä voi raviradan päätöksellä siirtää toiseen hyväksyttävään tarkoitukseen, joka sinänsä olisi budjetissa. Joustavuuden lisääminen ja päätöksentekoprosessin helpottaminen olisi tältä osin hyvinkin tarpeellista.

Uudessa järjestelmässä on paljon myös hyvää. Tuotonjako on ennustettavaa ja säännöllistä. Edelleen palkinnot maksetaan ajallaan ja palkintojen taso on pystytty pitämään kohtalaisella tasolla. Ratojen korjausvelkaa on myös pystytty purkamaan järjestelmään liittyvän investointiavustuksen avulla, vaikkakin avustuksen vuosittainen määrä saisi olla korkeampi.

Osalle raviväestä uusi järjestelmä on jäänyt vieraaksi ja ne ratkaisut, jotka olisivat voineet sopia aiempaan systeemiin, tuntuvat edelleen käyttökelpoisilta. Ehkä tällä hetkellä oudointa ovat puheet, joissa puhutaan raviratojen lopettamisista tai verhotusti ns. Kymppiradoista. Ilmeisesti ajatus liittyy siihen, että mikäli raviratoja lopetettaisiin, siirtyisi näiltä raviradoilta jäävä toimintatuki jäljelle jääville isommille radoille.  Ajatus ei ole nykyjärjestelmän mukaan mahdollinen eikä se myöskään, vaikka näin kävisikin, auttaisi isompia raviratoja. Kymmenen suurimman raviradan toimintatuki on koko tukipotista 75 %. Jos mukaan otetaan hyvät ja toimivat raviradat Forssa, Mikkeli, Joensuu, Kaustinen  ja Rovaniemi, nousee toimintatuen määrä yli 90 %. Jäljellä olevalla alle 10 % tukiosuudella tuskin parannettaisiin yhdenkään raviradan taloudellista tilannetta. Edellä kerrotun valtion avustuslakiin liittyvän ylikompensaatiokielto myös estää tukisiirrot radoilta toisille. Todennäköisesti jonkun radan lopettaminen ja sitä kautta säästyvä tukimäärä tarkoittaisi tuen siirtymistä johonkin muuhun tarkoitukseen, pahimmassa tapauksessa pois kokonaan raviurheilusta.

Mikään järjestelmä ei ole heti valmis. Työ raviratojen hyvän ja oikeudenmukaisen tuotonjaon hyväksi jatkuu. Hyvä yhteishenki on tässäkin tärkeää. Raviratojen jakaminen eri perusteilla ryhmiin tai eriarvoiseen asemaan, ei paranna yhteishenkeä eikä vie asioita eteenpäin. Harkittava on varsinaista raviratojen edunvalvontaa. Olisiko raviratojen yhdistys ja toimiva keskinäinen päätöksenteko yksi tapa viedä tärkeää asiaa eteenpäin. Ravirata on alueellisen ravitoiminnan keskus. Raviratojen ahdinko tai pahimpana vaihtoehtona raviratojen lopettaminen johtaa varmuudella koko raviurheilun alamäkeen.

Kari Eriksson