Selkokieltä ja hyviä uutisia

ti 12. syyskuuta 2017 19.29.00

Ensikosketuksen raviurheiluun voi saada monella tavalla. Ehkä yleisintä on ravilähetys televisiossa tai uutinen lehdessä. Ikävä kyllä molemmissa medioissa puhutaan ja kirjoitetaan ravipuhetta / ravislangia. Useimmiten myös ikävät uutiset saavat huomiota hyviä enemmän. Hienoa voittoa suurempi uutinen on se, jos hevonen karkaa kesken lähdön tai sattuu jotakin muuta ikävää ?

Miltä raviurheilua seuraamattomasta henkilöstä kuulostaa, kun hevonen juoksee kuolemanpaikalla tai hevonen ajetaan kuolemaan. Lähellä on ajatus, että sinänsä juoksupaikkaa hyvin kuvaava sanonta, saattaa johtaa asiaa tuntemattoman täysin virheelliseen ja pelottavaan päätelmään.

Entä miltä kuulostaa se, kun selostaja kertoo, että kuski veti hevoselta korvat auki. Onko kysymys kilpailun aikana hevoseen kohdistuneesta eläinrääkkäyksestä vai jostakin muusta. Lauseen sananmukainen tulkinta johtaa varmuudella väärään johtopäätökseen.

Siinä, missä länsinaapurin valmentaja puhuu hevosistaan kohteliaasti hän-muodossa, ja kun kysytään hevosen kunnosta toteaa hevosen olevan pirteä ja iloinen, on meillä vastaus toisenlainen. Ehkä oletamme, että kaikki näkijät, kuulijat ja laajemmin raviyleisö omaa saman perehtyneisyyden lajiimme, kuten me alaa jatkuvasti seuraavat. Valmentajan kommentti siitä, että hevosella ajettiin kuusi vetoa 70 barilla kolmeakymmentä  ja se palautui hyvin, ei myöskään avaudu alan uudelle harrastajalle kovin helposti.
Ehkä selkokieli ja joku hevoseen liittyvä inhimillinen tarina voisi olla asia, joka herättää kiinnostuksen ammattikieltä paremmin, ja sytyttää kiinnostuksen hienoon lajiimme.

Raviurheilussa voittaminen ei ole helppoa.  Niiden muutamien minuuttien eteen, jotka ravuri viettää radalla, eteen on tehty paljon töitä. Ravihevosen kasvatus, opettaminen ja valmentaminen vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, eikä useinkaan ole taloudellisesti kannattavaa. Kun oma hevonen tai oma kasvatti voittaa ja menestyy, tuulettaminen, iloiset ilmeet ja - puheet voittajaseremonioissa, ovat tarpeen. Annetaan ilon näkyä, kun on sen aika.

Raviuutisointiin liittyy usein negatiivisuus. Kun tulin Oulun raviradan puheenjohtajaksi ja jouduimme tekemään säästösyistä isoja muutoksia, kirjoitti Hevosurheilun paikallinen avustaja omaan lehteemme kolumnin.  Juttu sisälsi vertauksen, jossa Oulun rataa verrattiin turma-alus Titaniciin, joka ajaa vauhdilla  päin jäävuorta. Muutenkaan mikään ei avustajalle sopinut.  Rata oli liian kova tai ennätysteniltaan liian pehmeä. Silloinen toiminnanjohtajamme joutui kestämään jopa henkilöönsä liittyvää kohtuutonta arvostelua. Itseäni tilanne vaivasi, kuten monia muita ratamme hyväksi työtä tekeviä. Kun kysyin viimein syytä kirjoitustyylille, sain myös vastauksen. Hevosurheilun tulee olla kriittinen ja uutisoida asioista kriittisesti. Tämähän on ymmärrettävää. Omasta mielestäni kriittisyys ei kuitenkaan saa muodostua ilkeilyksi, kuten Oulun kohdalla kävi. Miten voimme odottaa lajin ulkopuolelta positiivista huomiota, jos sotkemme itse omaa pesäämme.

Suomen ja suomenhevosen juhlavuoden sekä raviurheilun tulevan menestyksen kunniaksi voisimme aloittaa uuden ajan. Raviuutisointi voi olla kriittistäkin, kunhan se on sitä rakentavasti. Hevonen juoksee johtavan rinnalla ja saa kirimerkin, ilman ikäviä kielikuvia. Hevonen on tuntunut hyvältä ja aiemmista vaikeuksista huolimatta, voimme menestyä.  Rataolosuhteet olivat vaativat, mutta kaikille samat ( vrt. nykyisin useimmiten, ratamestari epäonnistui ! ). On turhaa puhua muutoksista, jos emme niihin itse sitoudu. Jokainen voi tehdä jotakin, jos ei sitten muutoin niin ainakin itsensä ja omien asenteidensa osalta. Hyviä uutisia kiitos.

Kari Eriksson

(Kirjoitus on aikaisemmin julkaistu Hevosurheilu-lehdessä)