Taikaa ja juhannustaikaa

pe 21. kesäkuuta 2019 08.19.00

Juhannus on yksi suurista suomalaisista juhlista. Keskikesän ja yöttömän yön näyttämö. Asioita, joita ulkomailta tulevat ihastelevat ja ihmettelevät. Juhannus on myös ravijuhlaa. Tänäkin vuonna Härmässä ravataan kylmäveristen suurkilpailu Nordic King ja Vieremällä perinteiset juhannusravit.  Itselleni mieluisimmat juhannusravit ovat löytyneet nimenomaan Vieremältä. Kun aikoinani sain ajokortin, oli Ylä-Savon Hippos joka vuotinen juhannuksen viettopaikka. Minulla oli tuolloin ajokkina vanha Datsun Finn.Itseäni ja silloista tyttöystävääni (nykyistä vaimoani Tarjaa) pelotti se, kestääkö automme matkantekoa. Ravimatkaa epäluottamus autoon ei tietenkään estänyt.

Kun nyt aikuisvuosillani vierailin Hippoksen edustajana Vieremän ensimmäisissä Toto76-raveissa, tuttu tunne tuli vastaan. Kauniit maisemat, ystävällinen palvelu ja tietenkin, se hieno ravikokemus, olivat ennallaan. Hyvät asiat eivät muutu, ne vain paranevat.

Viime vuosina en ole ehtinyt juhannusraveihin. Yleensä olen juhannuksena töissä, kuten tänäkin vuonna. Juhannusaattona olen käynyt ajelulla Oulun raviradalla. Kysymys on kotiradastani ja samalla minulle rakkaasta paikasta. Oulun raveissa kaikki tekevät parhaansa. Ravipäivinä sen huomaa asioiden sujumisena (…soljumisena…). Hiljaisena hetkenä Oulun rata ja sen kaunis ympäristö nousee oikeaan arvoonsa. Kokeilkaapa tätä tunnetta, vaikka tänä juhannuksena.

Meitä Oulun ravi-ihmisiä on viime vuosina koeteltu.  Oulun raviradan pidetyn johtajan Kari Viitamaan poismeno oli suuri isku. Itselläni Kari on edelleen mielessä lähes joka päivä. Yli vuoden takainen tulipalo jatkoi ikävää. Tästä ja kaikesta muustakin on selvitty. Uusi katsomomme on, jos ei Suomen hienoin, niin ainakin toimivin. Myös tuomaritorni / raviradan toimisto on lähes valmis. Mikään ei ole tullut ilmaiseksi ja työtä on tehty paljon.  Se myötätunto, mitä saimme eri puolilta ja eri ihmisiltä, auttoi meitä jaksamaan.

Meillä Oulussa ei ole tehty rajanvetoa ravi- ja ratsuihmisten välillä. Me olemme saman sateenvarjon alla. Yhteistyö lajista riippumatta, meillä Oulun hevosihmisillä on aina ollut hyvää ja toimivaa.  ”Hädässä ystävä tunnetaan”, kuuluu vanha sanonta. Itse huomasin onnettomuuden myötä, mitä tämä sanonta todella tarkoittaa. Ratsupuolella huomioitiin ponnistuksemme ja se, että vain yhdessä hevosihmiset ovat vahvoja. Hevoset ovatkin varmasti paras keino yhdistää ja lähentää ihmisiä toisiinsa.

Oulussa ja varsinkin sen tietyissä kaupunginosissa, kuten Heinäpäässä on erityistä hevostaikaa. Luulen, että Heinäpään taika on siirtynyt vaikeuksien myötä Äimärautiolle ja samalla kattamaan koko hevosväkeä. Tähän taikaan ja tunteeseen liittyvänä ajankohtaisena asiana suosittelen vierailua Oulun taidemuseoon, Kati Leinosen valokuvanäyttelyyn.  Katin joka kuvan kohdalla kannattaa pysähtyä, katsoa ja ajatella. Katin kuvissa on Äimäraution taikaa.

Nyt on keskikesän juhla ja hetki, josta pitää nauttia. Toivottavasti kaikki Oulun ravien ystävät saavat viettää hyvän ja mieleenpainuvan juhannuksen.  Oulun ravien seuraamista ja kannattamista kannattaa jatkaa. Oulun taika tarttuu. Hevostartunnan voi saada myös muista Suomen hienoista ravi- ja ratsastustapahtumista. Näin muulloinkin kuin juhannuksena.

Hyvää juhannusta

Kari Eriksson