Hippos, meillä on ongelma

to 14. maaliskuuta 2019 14.46.00

Viimeksi kulunut vuosikymmen ei ole ollut raviurheilun, eikä erityisesti ravihevoskasvatuksen kannalta hyvää aikaa. Varsamäärät, startanneet ravihevoset ja myös hevosten tuonti on laskenut jyrkästi. Jos vertailukohtana käytetään viimeistä hyvää ravivuotta 2008 ja sitä verrataan vuoteen 2017, näyttävät luvut seuraavilta:

 

                                     2008                              2017

Syntyneet sh                  1360                              1075

Syntyneet lv                   1900                                949

Tuodut ravihevoset            438                                248

Startanneet hevoset        8536                              6636

Mikäli kehitys jatkuu edelleen yhtä alavireisenä, tuovat lähivuodet mukanaan suoranaisen hevospulan. Tällä taas on suora vaikutus raveihin, totopeleihin, raviratoihin ja ylipäätään kaikkeen siihen, mikä raviurheiluun liittyy. Kysymys on raviurheilun kohtalon kysymyksestä. Haloo Hippos, meillä on iso ongelma!

Hevosmäärän voimakas aleneminen on kyllä huomattu. Ikävä kyllä käytetyt keinot eivät ole olleet tehokkaita ja oikeaan osuneita. Ikäluokkalähtöihin kohdistetuilla palkintojen ylisatsauksilla ei ole ollut toivottuja vaikutuksia. Erilaiset kasvattajille suunnatut kampanjat eivät ole lisänneet kasvattajien tai kasvatuksen määrää. Kannusteet hevosten kimppaomistamiselle eivät ole osoittautuneet tehokkaiksi. Kilpailurajoitukset ovat olleet omiaan vähentämään laadukkaiden ravilähtöjen tasoa. Ylipäätään turhia rajoituksia tulisi karsia.

Jotain ei ole huomattu tai jotain on unohdettu. Rajalliset resurssit tulisi suunnata oikealla tavalla, oikeaan paikkaan. Nykytilanteessa ei ole enää varaa hakuammuntaan eikä vääriin ratkaisuihin. Syy-seuraussuhteet on tunnettava ja mietittävä, mikä juttu vaikuttaa mihinkin ja millä tavalla asiat ovat toisiinsa sidoksissa. Kun tämä ymmärretään, on tarvittavien voimien keskittäminen helpompaa.

Kasvattamisen osalta olennainen kysymys kuuluu, mihin kasvatus perustuu, mikä innostaa hevosenomistajan ryhtymään kasvattajaksi ? Näitä asioita ei ole Suomessa selvitetty, kuten ei muutakaan, joka liittyisi syvällisemmin raviurheiluun ja sen olemukseen. Onneksi maalaisjärjelläkin voi päätellä jotakin.

Jokainen kasvattaja odottaa ja toivoo varsalleen parasta mahdollista tulevaisuutta. Orivalinnoissa pyritään löytämään tammalle mahdollisimman hyvä ori. Varsaa pyritään kasvattamaan ja hoitamaan hyvin. Kun on myynnin aika, kasvattaja on iloinen, jos varsan ostaja on hevosmies tai muutoin sellainen, joka pystyy antamaan varsalle mahdollisuuden menestymiseen. Ikävä kyllä tilanne on nykyisin jo perusasian eli varsan myymisen kannalta ongelmallinen.

Aiemman kaltaisten hevosmies-hevosenomistajien määrä on vähentynyt väestön ikääntymisen myötä. Ehkä suurten ikäluokkien hevosihmisillä oli kiinteämpi kosketus hevoseen. Hevonen haluttiin hoitaa ja valmentaa itse. Ravit olivat arvostettua urheilua ja hevosen omistaminen oli ylpeyden aihe. Nykyisin hevosten tilalle ovat tulleet muut kiinnostuksen aiheet. Golf-kentällä voi vierailla ja näyttäytyä haluttuina aikana ja saada samalla yhteiskunnallista arvostusta arvostetun lajin myötä. Sama koskee jääkiekkoa. Lajiin liittyy kiinteästi isänmaallisuus ja samalla kunkin seuran oma alueellinen kannattajaryhmä.

Syyt sille, miksi olemme tipahtaneet kyydistä, on paljolti meissä itsessämme. Hevosen omistaminen on jäänyt nykyraviurheilussa vähälle huomiolle, eikä hevosen omistajuutta arvosteta asianmukaisella tavalla. Tämä näkyy jokapäiväisessä raviurheilussa monella tavalla. Seremoniat ja muistamiset keskittyvät ohjastajan ympärille, siis henkilön, joka usein viettää hevosen kanssa aikaa vain kilpailuissa. Ohjastaja on myös aina haastattelun kohteena, toisin kuin hevosen omistaja. TV-lähetyksiin liittyy osittain suoranainen kielto siitä, että voittajaseremoniaa, jossa hevosenomistajat ja sponsorit ovat yhdessä, ei saa näyttää televisiossa. Omistajille ei ole tarjolla raviradalla omaa tilaa ("loungea"), kuten vaikkapa ohjastajille. Ylipäätään paljon pieniä asioita, joista kokonaisuus koostuu. Mikäli haluamme, että raviurheilu menestyy ja kasvatus elpyy, hevosen omistaminen on saatava tavoitelluksi asiaksi. Paras olisi tilanne, jossa hevosen omistaminen aiheuttaisi naapurissa lievää kateutta. Kysymyshän on tunteesta, joka antaa meille suomalaisille varmimmin potkua ja yritystä.

Raviurheiluun kuuluu se, että kaikki asiat liittyvät toisiinsa. Hevosenomistajien kannalta tärkeää on se, että kilpailutarjonta on mahdollisimman laajaa ja monen tasoista. Palkinnot on tärkeä juttu, mutta ei suinkaan ainoa. Hevosella tulee olla mahdollisuus kehittyä starttien myötä ja kilpailumahdollisuuksia tulee olla riittävästi. Kilpailukalenterin päällekkäisyys ja vajaat lähdöt eivät ole raviratojen, mutta eivät myöskään hevosenomistajien toivelistalla. Raviradan toiminnot tulisi olla kaikkialla Oulun Äimäraution tasolla. Ja jos asiakaspalvelu olisi samaa luokkaa kuin meillä Meijun ja Arton toimesta, tuntuisi huonokin ravipäivä hevosenomistajasta siedettävältä.

Myös muiden toimijoiden rooli omistajuuden tukemisessa on huomioitava. Hevosjalostusliittojen rooli on tärkeä. Harjoitusravit, varsa-ja tammanäyttelyt, koulutus ja opastus ovat muun muassa liittojen hoitamia koko alaan koskettavia asioita. Valitettavasti vähäiset resurssit ovat esteenä Liittojen toiminnan kehittämiselle.

Edellä on esitetty puutteita ja osin ikäviä asioita. Tämä kaikki rakentavalla mielellä. Suomessa ei ole totuttu antamaan periksi, eikä taipumaan vaikeiden asioiden edessä. Hevostalouden nykyinen tilanne on vakiintunut ja toivon mukaan nykyinen tulorakenne säilyy ja kehittyy hyvään suuntaan. Myös palkinnot ovat korkeammat kuin aikoihin. Paljon hyvää on tapahtunut. Me itse päätämme siitä, onko "vesilasi puoliksi tyhjä vai onko siitä vielä puolet jäljellä". Asenne ja asennoituminen on ratkaisevaa monessa asiassa, myös hevosen kasvatustoiminnassa. Meidän on saatava hieno lajimme nousuun ja se nousu alkaa meistä itsestämme. Toivon mukaan tehtävät päätökset ovat oikeita ja tukevat alan nousua. Ehkä seuraava juttu voisikin olla nimeltään: "Hippos, meillä menee hyvin"!

Kari Eriksson