Raviratojen asemasta ja edunvalvonnasta

la 19. lokakuuta 2019 10.36.00

Teksti on julkaistu aiemmin Hevosurheilulehdessä.

Viime vuodet eivät ole olleet kotimaisen raviurheilun parhaita. Ehkä me raviväki olemme epäonnistuneet jossakin. Raviurheilun pääasia, hevonen, on jäänyt sivurooliin. Pelit ja pelaaminen ovat saaneet ison osan hevosten ja hevosihmisten kustannuksella. Tämä arvio ravipelejä ja niiden merkitystä mitenkään väheksymättä.

Raviratojen asema uudessa vallitsevassa systeemissä on muodostunut haasteelliseksi. Raviratojen toiminnan rahoitus perustuu maa- ja metsätalousministeriön myöntämään toimintatukeen. Tukeen sovelletaan valtionapua koskevaa lainsäädäntöä ja periaatteita. Kansainvälisen ulottuvuuden asiaan tuo EU-komission notifikaatio toimintatuen perusteista.

Nykyisessä järjestelmässä raviratojen hyväksyttävät menot ovat tarkoin rajattu. Ministeriön hyväksymiä menoja eivät esimerkiksi ole markkinointiin tai yhteistyökumppaneiden hankintaan käytettävät menot. Taas yhteistyökumppanituotot ( = sponsoritulot = raviratojen tärkein ulkopuolinen tulonlähde / tapa hankkia asiakkaita / markkinoida lajia ) vähennetään radalle laskettavien hyväksyttävien menoerien kokonaisarvosta bruttomääräisenä. Saatu erotus kerrotaan ministeriön hyväksymällä tukiprosentilla, joka on ollut keskimäärin 80 %. Tuntuuko vaikealta? Sitä se on myös käytännössä. Raviradan menestyksellinen hoitaminen on vallitsevassa järjestelmässä lähes mahdotonta. Eniten kärsivät suuret raviradat.  Kovin kaukana ei ole vertaus entisen itäisen naapurimaan talousjärjestelmään.  

Raviurheiluun ja samalla raviratojen tilanteeseen vaikuttaa luonnollisesti myös syntyvien varsojen ja kilpahevosten määrä sekä hevosenomistajien hyvinvointi.  Viimeisenä kymmenenä vuotena hevosten ja sitä myöten hevosenomistajien määrät ovat romahtaneet. Mikäli kehitys jatkuu nykyisellä uralla tulee hevospula muodostumaan
lähivuosina suureksi ongelmaksi ravien järjestämisessä. Toimia ja vieläpä hyviä sellaisia tarvitaan pikaisesti. Hevosta ja hevosenomistajia voi huomioida monella tavalla. Palkinnot eivät ole ainoa keino lajin tekemisessä kiinnostavaksi.

Raviratojen ja sitä myötä koko raviurheilun edunvalvonta on puutteellista. Raviratojen oma toimiva yhdistys ja toiminnanjohtaja ravivalmentajien yhdistyksen mallin mukaan olisi nyt tarpeen. Raviratojen tuotonjakoa ja toiminnan suunnittelua sekä asioiden valmistelua varten tulisi perustaa Hippoksen toimielimenä toimiva raviratavaliokunta. Näitä valiokuntiahan Hippoksessa on jo useita, vähemmänkin tärkeillä alueilla. Hippoksen hallituksessa omaksuttu tiukka esteellisyyskanta taas tarkoittaa sitä, että raviratojen asioista tietävät ja niitä ymmärtävät hallituksen jäsenet eivät enää voi osallistua raviratoja koskevaan päätöksentekoon tai edes asioiden valmisteluun. Asia, joka ei ainakaan paranna raviratoihin liittyvän valmistelun ja päätösten laatua ja tasoa.

Edellä kerrotut asiat ovat tätä päivää ja vaativat pikaisia muutoksia ja korjauksia. Olematta turhan dramaattinen voidaan perustellusti sanoa, että asianmukainen ja nykyaikainen raviurheilu edellyttää, jos ei menestyviä, niin ainakin toimeen tulevia raviratoja. Nykytilanteen jatkuminen tarkoittaa raviratojen pudotuspeliä ja samalla suuria vaikeuksia koko kotimaiselle raviurheilulle. Tämä jo lähivuosina…

Kari Eriksson