Vuosi on mennyt

to 21. helmikuuta 2019 22.19.00

Vuosi sitten meillä Oulussa oli paljon mietittävää. Illan ravimme sujuivat hyvin, kuten aina ravit Oulussa sujuvat. Päivään ja iltaan liittyi Pohjoisen ravialueen kokous, jossa vieraanamme olivat Pohjoiset raviradat. Myös tämä tilaisuus meni hyvin. Sanotaan, että kuolevaisuus tulee esille onnen hetkellä. Onneksi näin ikävästi ei käynyt meillä, mutta pudotus juhlasta ikävään oli suuri.

Hippoksen silloinen puheenjohtaja Antti Lehtisalo soitti minulle varhain ravipäivän jälkeisenä aamuna. Antti oli kuullut uutisen Oulun ravikatsomon palosta ja halusi saada asiasta tuoreeltaan tietoa sekä samalla antaa voimaa ja tukea ikävään tilanteeseen. Huomasin, että minulle oli yritetty soittaa myös aiemmin yöllä. Pidän yöunieni vuoksi puhelinta äänettömällä öisin ja palokunnan edustaja ei ollut minua tämän vuoksi tavoittanut. Toisaalta en olisi voinut tietenkään tehdä mitään yöllä asian hyväksi.  Kun myöhemmin aamulla seurasin palomiesten toimintaa kovassa pakkasessa, minulla syntyi suuri kunnioitus heitä ja heidän työtään kohtaan. Haluan kiittää Oulun urheita palomiehiä heidän työstään ja toivottaa heidät tervetulleeksi uuteen katsomoomme. Olette aina tervetulleita kunniavieraina Oulun raveihin.

En tarkkaan muista, mitä silloin tuoreeltaan ajattelin. Muistan hetken epätodellisuuden ja samalla epätoivon. Työ ja säästäminen, mitä me olimme Oulussa tehneet jo vuosia, tuntui turhalta. Oliko vakuutukset kunnossa, ajattelin useaan kertaan. Paljon ajatuksia ja vähän vastauksia. Ehkä se kuvaa parhaiten, tulipalon jälkeisiä tuntemuksia.

Aikaisin aamulla radalla tapasin raviradalla Reijon (Ylitalo). Kävimme katsomassa yhdessä katsomoa kauempaa ja välillä läheltäkin. Radan henkilökunta ja paljon toimihenkilöitä oli kokoontunut tallikahvioon. En havainnut paikalla olijoissa minkäänlaista epätoivoa tai antautumista. Suunnittelimme tiedottamista ja jatkoa. Jo ennen radalle menoa olin ollut yhteydessä Ylivieskan radan puheenjohtajaan Tapani Krapuun ja minulla oli varmuus siitä, että saamme järjestää raveja naapuriradallamme. Suuri kiitos tästä Ylivieskan raviväelle. Tuo aamuinen palaveri antoi ainakin minulle itselleni voimia. Tunne siitä, että kyllä tästäkin selvitään, vahvistui.

Periksi ei Oulussa annettu, eikä yksiäkään raveja peruttu tulipalon vuoksi. Ylivieskassa ravattiin kahdet Oulun ravit. Keski-Pohjanmaan raviväki halusi auttaa meitä kaikella tavalla ja näissä kaksissa raveissa meillä oli tuplasti toimihenkilöitä. Ehkä osoitus siitä auttamisen halusta, mitä meitä kohtaan tunnettiin ja mistä saamme olla kiitollisia. Kehitimme Ouluun konttitoimiston ja – tuomaritornin. Ajatus oli ratamestarimme Antti Jaaran, mistä kiitos Antille.

Työtä tehtiin vaikeissa olosuhteissa, eikä nurinaa kuulunut. Myös sää suosi meitä. Ehkä välimme Taivaan-isään olivat kunnossa. Koko kesänä ei satanut ja oli ennätyksellisen lämmintä. Myös vakuutuksemme oli kunnossa ja neuvottelut Lähi-Tapiolan kanssa sujuivat hienosti. Iso kiitos Oulun Lähi-Tapiolan korvausosastolle hyvästä ja inhimillisestä palvelusta. Saimme apua hätäämme.

Onnettomuuspäivä on pysyvästi mielessäni. Ei pelkästään ikävän tapahtuman vuoksi. Minulla ja rakkaalla vaimollani Tarjalla oli kyseisenä päivä tarkoitus viettää 30-vuotishääpäivää. Vaimoni Tarja ymmärsi asian. Tuo päivä ei sopinut juhlimiselle. Mutta senkin aika tulee vielä, myös Oulun raviradalla. Kun jatkossa juhlimme, muistamme tätä ikävää asiaa voittona ja osoituksena yhdessä tekemisen voimasta.

Omasta ja Pohjolan Hevosystävien hallituksen puolesta haluan kiitää kaikkia Oulun ravien työntekijöitä, toimihenkilöitä ja yhteistyökumppaneita. Oulun ravirata on vahvempi kuin koskaan aiemmin. Hyvät hevoset tulevat takaisin, vaikka pikkukolhuja sattuu matkalla.

Kari Eriksson