Kuninkuusravitunnelmissa

ma 28. heinäkuuta 2014 20.44.00

Kuninkuusravien historia on pitkä. Ensimmäiset epävirallisiksi jääneet kuninkuusravit pidettiin Tampereella 28.9.1913. Tuolloin tarkoitus oli se, että ravit järjestetään tämän jälkeen joka vuosi Tampereella. Jostakin syystä, ehkä johtuen maailmantilanteen epävarmuudesta ravit jäivät jatkossa järjestämättä. Seuraavan kerran, nyt virallisissa merkeissä, ravattiin kuninkuudesta Lahdessa vuonna 1924, ja tämän jälkeen samalla paikkakunnalla kuutena vuonna peräjälkeen. Oulun sai ensimmäiset kuninkuusravit vuonna 1954. Ja viimeksi Oulussa järjestettiin suuri ravijuhla vuonna 2010.

Olen itse käynyt aikuisiälläni lähes kaikissa kuninkuusraveissa. Ikävä kyllä Ylivieskan ravit vuonna 1997 jäivät väliin matkan vuoksi. Jokaisiin kuninkuusraveihin liittyy muistoja, pääosin mukavia. Joskus ikävätkin asiat saattavat jälkeenpäin tuntua, jos ei mukavilta niin ainakin huvittavilta. Tällainen muisto liittyy Kuopion kuninkuusraveihin vuodelta 1998.

Olimme lähteneet koko perheen voimalla hyvissä ajoin Kuopion suuntaan. Saimme vuokrattua mökin Leppävirralta. Mökissä oli mukava sauna ja vene, jolla, silloin vielä pienten lasteni kanssa, soutelimme kauniilla järvellä. Kävimme myös ongella. Leppävirran mökistä jäi mukava ja pysyvä muisto.

Minulla oli annettu vastuullinen tehtävä kuninkuusravien järjestelyjen suhteen. Olin lupautunut toimimaan ravikuninkaitten käskynhaltijan, Kaarlo Partasen kuljettajana ja tukena kuninkuusraveissa. Haimme Kaarlon Hotelli Puijonsarvesta. Liikennettä oli paljon ja loppupäässä, vähän ennen ravirataa poliisit olivat ohjaamassa liikennettä. Jokainen auto pysäytettiin ja autoja ohjattiin kauemmaksi raviradasta. Kun minä olin poliisin kohdalla, kerroin poliisille, kuka minulla oli kyydissäni ja että arvokasta kyyditettävääni pian haastateltaisiin raviradalla. Haastatteluaika oli sovittu etukäteen eikä sitä voinut muuttaa. Poliisi ei kuunnellut minua. Hän osoitti kädellään sinne suuntaan, johon minun olisi pitänyt ajaa. Tein nopean päätöksen. sanoin poliisimiehelle, että käyn joka tapauksessa viemässä Kaarlon raviradalle, koska olin niin luvannut. Käänsin autoni raviradalle menevälle tielle. Näin heti, että poliisi hyppäsi autoonsa ja lähti perääni. Hän laittoi poliisiautoon valot päälle, mutta ei onneksi hälytysääntä. Pysähdyin vasta raviradalla, mikä oikeastaan oli pakkokin. Poliisiauto oli nimittäin siirtynyt autoni eteeni. Lapset alkoivat itkeä autossa ja Kaarlo vilkuili kelloaan. Minä jouduin menemään poliisiautoon. Poliisit nuhtelivat minua ja sain ison sakon niskottelusta.

Myöhemmin päivällä radan edustajat valittelivat sitä, että he eivät olleet huomanneet toimittaa Kaarlolle pysäköintilupaa. He myös tarjoutuivat ystävällisesti maksamaan sakkoni. Nyt jälkeenpäin tilanne jopa naurattaa, mutta ei silloin, kun se sattui. Itse ravit olivat hienot, kuten kuninkuusravit aina ovat, ja Kaarlon haastattelu onnistui hyvin.

Toinen muisto liittyy Oulun kuninkuusraveihin. Olin silloin itse mukana järjestelyissä ja tilanne oli molempina päivinä jännittävä. Lauantaina saimme joiltakin moitetta liian tiukoista turvajärjestelyistä. Osa taas oli tyytyväisiä, ja kertoi, että tämähän oli kaikkien turvallisuuden hyväksi tehtyä työtä. Virheitäkin sattui. Käsiohjelmaan oli painettu aluekartta, jossa mainittiin takakaarteessa olevan picnic-alue. Ja picnic-alueellehan saa tuoda omia eväitä. Ymmärrettävästi sisääntuloportilla tapahtunut juomien maahan kaataminen tähän nähden aiheutti pahaa mieltä. Kaikkea muutakin pientä ja isompaa sattui. Katsomon vesijohto murtui paineen alla. Vessojen määrä oli arvioitu liian vähäiseksi ja lauantain iltajuhlasta, jonka juomatarjoilu ei tosin ollut meidän vastuulla, loppui juomiset.

Jonotimme vaimoni kanssa lauantain iltajuhlaan. Tuolloin esiintyjinä oli tähdet, Jari Sillanpää ja Vicky Rosti. Jonossa joku nainen huusi koko ajan siitä, että hän joutuu jonottamaan. VIP-lippuja kun oli mainostettu siten, että ne jos ne tilaa etukäteen niin välttää jonottamisen. Oulussa ei iltajuhlasta peritty VIP-lippulaisilta erillistä maksua, mutta siitä tämä nainen ei välittänyt. Onneksi jono eteni nopeasti ja viimein nainenkin hiljeni.

Iltajuhlassa oli ennätysyleisö ja hyvä tunnelma. Toivoin, että kyseinen kertomani äkäinen nainenkin olisi ollut tyytyväinen. Iltajuhlassa ei onneksi sattunut mitään kommelluksia, lukuun ottamatta sitä, että ravintolamyynti ei ollut osannut varautua ihmisten suureen määrään. Sunnuntai-aamu oli kylmä ja sateinen. Ilma oli kuin syyskuun loppupuolella. Keskustelimme hallituksen jäsenten kesken asiasta ja tulimme siihen tulokseen, että ilmalle emme voi mitään. Tämä asia on korkeimman kädessä. Pikku hiljaa sää parani ja tunnelma kohentui.

Kun juostiin tammojen päätösmatkaa, aurinko alkoi paistaa täydeltä terältä, aivan kuin kirkastaen sympaattisen parivaljakon I.P. Vipotiinan ja Pertti Puikkosen tulevaa voittoa. Itse seremoniat olivat hienot, mutta niissäkin oli vaaraa tarjolla. Luonteikas I.P. Vipotiina hyppäsi ihmispaljoudessa pystyyn, ja mielestäni sen kavio hipaisi ohjastaja-valmentaja Pertti Puikkosen otsatukkaa. A.T. Ekon voitto ja tuolloin jo varmasti väsyneen raviurheilu- legendan Einari Vidgrenin ilo voitosta toi varmasti liikutusta useamman katsojan silmäkulmaan. Itsellenikin tilanne oli hyvin tunteikas. Saatoin arvata, kuinka paljon voitto raviurheiluun paljon satsanneelle Einarille merkitsi.

Muistoilla on merkitystä, mutta elämä ei saa perustua pelkkiin muisteluihin. On katsottava eteenpäin ja mietittävä tulevaa. Kuninkuusravit ja niiden luonne on täysin toisenlainen nyt, kuin silloin kun niitä ruvettiin ajamaan Tampereella ja myöhemmin Lahdessa. Tuolloin kysymys oli pitkälti eri maakuntien välisestä ” maaottelusta ”. Kuninkuusravien seuraajat olivat tietyn hevosen ja tietyn maakunnan hevosihmisiä sekä tietenkin innokkaita raviurheilun kannattajia. Nyt kuninkuusravit on suuri kesäinen kansanjuhla, joka kerää paikalle muitakin kuin raviurheilun varsinaisia kannattajia. Osa ihmisistä ei käy muissa raveissa kuin kuninkuusraveissa. Nähdään tuttuja, hienoja kilpailuja ja käydään iltajuhlassa katsomassa Suomen huippuartisteja. Kuninkuusravit on mennyt ja elänyt edelle muusta suomalaisesta raviurheilusta. Se on sekä urheilua että viihdettä parhaimmillaan. Onneksi meillä on kuninkuusravit.

Mikäli suunniteltu Hippoksen sääntömuutos ja raviurheilun kokonaisuudistus toteutuu, voitaisiin myös kuninkuusravien järjestäminen siirtää vastaamaan nykyaikaa. Kerroin edellä Oulun kuninkuusravien aikana ilmenneistä asioista. Vastaavan kaltaisia odottamattomia asioita on sattunut ja sattuu muillakin kuninkuusravipaikkakunnilla. Uudessa alueajatteluun perustuvassa raviurheilussa, yhteystyö voitaisiin ulottaa myös kuninkuusravien järjestämiseen. Riskit jakaantuisivat useammalle ja samalla kustan- nuksissa saavutettaisiin merkittäviä säästöjä. Varmasti perinteiseen tapahtumaan tulisi uuden järjestelyn myötä myös uutta intoa. Yhteistyö on voimaa, myös kuninkuusraveissa.

Toivon, että Porin kuninkuusravit onnistuvat hyvin ja saamme kuninkuusraveihin sopivan aurinkoisen poutasään. Lähdethän sinäkin Poriin? Raviurheilu on aina parasta paikan päällä.

Kari Eriksson