Suomi vs. Ruotsi

su 15. kesäkuuta 2014 20.57.00

Suomi ja Ruotsi, rakkaat naapurit ja samalla kilpakumppanit. Suomi kilpailee tasavertaisesti Ruotsin kanssa monilla eri aloilla. Suomi – Ruotsi maaottelut, jääkiekon jännittävät kamppailut, ja monet muut, hyvin tasavertaiset asiat, kertovat pienistä eroista. Pohjoiset naapurit elävät hyvässä sovussa ja kamppailevat keskenään oikealla tavalla, kuten sukulaisten tai hyvien ystävien tuleekin tehdä.

Jossakin Suomi on paljon jäljessä Ruotsista, eikä nyt puhuta itsetunnosta. Kotimainen raviurheilu ei kilpaile samassa sarjassa naapurin vastaavan kanssa. Asia ei ole helposti selitettävissä. Jorma Kontio on maailman paras raviohjastaja. Suomalaiset valmentajat menestyvät Ruotsissa ja myös muualla maailmassa. Suomalaiset hevosenhoitajat ovat kysyttyjä työntekijöitä ympäri kilpailevaa hevosmaailmaa. Suomessa on olemassa hevosmiesperinne, jota ei juurikaan muualta löydy. Suomessa on myös suomenhevonen, joka kamppaili sotiemme veteraanien kanssa urheasti maan itsenäisyydestä.

Kun näitä asioita punnitsee, tulee mieleen, miksi Suomi on jäänyt jälkeen naapurista ? Onko ruotsalaisilla joku salainen ase, josta emme tiedä? Palataan historiaan. Usein vastaukset löytyvät kauempaa.

Ruotsissa totopelit alkoivat varhain, paljon ennen lottoa. Ruotsissa ei tunneta kateutta. Ei ainakaan samalla tavalla kuin Suomessa. Menestyvä hevonen tai ravivalmentaja on sankari. Suomessa , ikävä kyllä, se usein on kadehdittava kohde. Lottopalloille ei voi olla kateellinen. Suomessa hyviinkin asioihin, sekaantuu politiikka. Myös raviurheilussa puoluepolitiikalla on ollut merkitystä. Ikävä kyllä siten, että raviurheilun tukijat ovat olleet harvassa. Raviurheilu on liitetty maanviljelyyn. Taas varsinaiset maanviljelijät eivät ole useinkaan arvostaneet raviurheilua. Raviurheilu ei kuulu perinteiseen tuotantotalouteen. Myös rajanveto urheilun ja vapaa-ajanvietteen välillä on aiheuttanut Suomessa suhtautumisvaikeuksia.

Ruotsissa raviurheilu on ollut alusta pitäen koko kansan suosiossa. Raviurheilua on kannatettu ja arvostettu kaikissa yhteiskuntaryhmissä. Ehkä tässäkin yksi syy naapurin paremmuuteen. Ruotsissa raviurheilu on urheilua, ajanvietettä, sankarijuttuja, elämyksiä. Asioita, jotka yhdistävät ihmisiä. Sellaista, jonka eteenpäin viemisestä kaikki kilpailevat. Yhteisten asioidenhan tulisi yhdistää, ei erottaa, kuten meillä on tapana käydä.

Suomessa keskusjärjestömme Hippos syntyi Hevosjalostusliittojen ja Ravirenkaan yhdistelmänä. Yhteisyys näkyi myös Hippoksen hallinnossa. Valtuuskunta on koottu sekä Hevosjalostusliittojen että Ravirenkaan jäsenistä. Sääntöjen muuttaminen ja mm. Kuninkuuraveista päättäminen jäivät yleiselle kokoukselle. Hippoksen hallituksen edustajapaikat ovat olleet tavoiteltuja, Valinnat ovat johtaneet monenlaisiin sopimuksiin ja lehmänkauppoihin. Selvää lienee se, että tällainen hallintomalli ei voi palvella nykyajan vaatimuksia. Toivottavasti tulevan syksyn päätökset uudistavat myös Hippoksen hallinnon.

Ruotsissa nopeisiin ratkaisuihin on totuttu ja niitä myös tehdään. Kun Ruotsin pelivaihdot alkoivat laskemaan Suomen ja muun Euroopan tapaan, tapahtui pian muutoksia. Vuonna 2013 Ruotsissa muutettiin ratojen profiileja, kokeiltiin ravien jakamista, tehtiin monenlaisia muutoksia. Samaan aikaan Suomessa tapahtui kovin vähän, jos tuskin mitään. Tulokset näkyivät heti kuluvan vuoden alussa. Ruotsissa ensimmäisen vuosineljänneksen kokonaispeli oli 2 % plussalla. Suomessa 12 % miinuksella. Toiminnan ja toimimattomuuden ero, voisi kai hyvillä perusteilla sanoa.

Nyt Suomessakin on herätty toimimaan. Suoritettavat toimet rasittavat erityisen paljon raviratoja, jotka tähänkin asti ovat joutuneet huonojen päätösten maksumiehiksi. Viime kädessä aiemmasta toimimattomuudesta ja nyt tehtävistä päätöksistä kärsivät hevosenomistajat ja samalla koko raviurheilu. Tehdyt päätökset tähtäävät pelkkiin säästöihin, niillä ei elvytetä tai paranneta nykyistä tilannetta. Kysymys on suuresta hädästä ja hätäisistä toimista. Vastuunkantoa tarvittaisiin, mutta sehän ei kuulu kotimaiseen päätöksentekokulttuuriin. Pahinta kaikessa on se, että huono aika tuo mukanaan tahot ja henkilöt, jotka ovat jo näyttönsä antaneet. Heille, kun huono aika on mahdollisuus päästä uudestaan valtaan.

Suomi on Lottokansaa. Jättipotti Lotossa tarkoittaa 15 – 18 miljoonan euron viikkovaihtoa. Toto75-ssa on hyvä kun päästään nykyisin yli 400.000 euroon viikossa. Jos pelivaihdot olisivat toisinpäin, olisimme hevosmiestaidoillamme maailman raviurheilun ykkösmaa. Suomessa tehdään eroja. On pelimiehiä ja hevosmiehiä, lämminverisen kannattajia ja suomenhevosmiehiä/-naisia. Vastakkainasettelua löytyy joka paikasta. Suomessa unohdetaan se, että raviurheilun raha tulee pelistä. Ruotsissa tämä on perusjuttu. Hyvät palkinnot vaativat hyvää pelivaihtoa. Suomen nykyinen pelivaihto ei mahdollista kunnollista raviurheilua eikä anna välineitä raviurheilun kehittämiseen.

Raviurheilussa Suomi vs. Ruotsi ei vielä ole tasavertainen kamppailu. Toivon, että jatkossa tilanne tasoittuu. Vanhakantainen ajattelu on kaatumassa. Asioita osataan ajatella laajemmin, myös kokonaisedun kannalta. Suomessa on hyvä ravirataverkosto ja paljon innokkaita ravi-ihmisiä. Suomella on kaikki mahdollisuudet kiriä naapuri kiinni. Paljon on muutettavaa. Toivottavasti rohkeus ja järki riittää muutosten läpivientiin. Tämä vuosi antaa suunnan tulevalle. Syksyllä olemme viisaampia, tavoittaako Suomi Ruotsia? Muutokset, myös asenteissa, ovat edellytyksenä paremmalle.

Kari Eriksson