Valuvika(ko)?

ti 10. toukokuuta 2016 16.22.00

Julkaistu Hevosurheilussa 15.4.2015

Suomen Hippoksen historiallinen tausta liittyy Ravirenkaan ja hevosjalostusliittojen yhdistämiseen. Valtuuskunnan kokoonpano on suoraan perua tästä historiallisesta liitoksesta. Hippoksen hallituksen valinta taas on taas seurausta edellisestä. Valtuuskunta valitsee erovuorossa olevat hallituksen jäsenet ja puheenjohtajiston. Viimeksi mainittu, jos osin ensimmäinenkin on asia, jota Hippoksesta ja kotimaisesta ravihallinnosta eniten tietävä Matti Lakkisto kutsui ”valuviaksi”.

Viime vuosikymmenet ovat olleet Suomessa suurten muutosten aikaa. Omalla alallani oikeushallinnossa on muuttunut lähes kaikki. Ainoita saarekkeita, jossa muutoksia ei ole tapahtunut, on raviurheilu. Peliyhtiötilanne ja siihen liittyvät asiat, asettavat vaatimuksia myös raviurheilun hallinnolle. Voisiko jotain jo muuttaa ? Ainakin tärkeimmän päätöselimen, hallituksen valinta tulisi siirtää vastaamaan nykyaikaa.

Nykyinen hallituksen ja puheenjohtajiston valintatapa johtaa epäterveeseen valintamenettelyyn ja lehmänkauppoihin, jotka myöhemmin näkyvät päätöksenteon hitautena ja huonoina päätöksinä. Meidän pohjoisessa on vaikea tietää kovin paljoa Satakunnan alueen ehdokkaasta. Yhtä vähän helsinkiläiset tuntevat Kainuusta, Kaustiselta tai Rovaniemeltä tulevaa potentiaalista hallitusehdokasta. Tietämättömyys johtaa siihen, että henkilöt, jotka näkevät vaivaa tiedotuksessa ja ohjaamisessa ( = painostuksessa ), pystyvät pitkälti päättämään valtuutettujen mielipiteistä ja siitä, ketkä ovat tulevia ravipäättäjiä.

Taannoinen ravialueisiin liittyvä selvitystyö tähtäsi uudenlaiseen ajatteluun. Raviurheiluun haluttiin tuoda mukaan raviratojen ja hevostalouden välinen alueellinen yhteistyö. Huolimatta siitä, että työ jäi kesken, muodostettiin Suomeen neljä ravialuetta. Toiminta ainakin osalla alueista on ollut innokasta. Työtä ja yhteistyötä on haitannut ainoastaan resurssien puute. Yhteistyön merkitys ja sen antamat edut on tunnustettu ja koettu tärkeiksi ja tavoittelemisen arvoisiksi.

Riippumatta siitä, ovatko muodostuneet ravialueet toiminallisesti aktiivisia, ne voisivat olla uudenlaisena pohjana hallinnolle, erityisesti hallituksen valinnalle. Miltä kuulostaisi, jos kunkin neljän ravialueen valtuutetut valitsisivat / esittäisivat omalta alueeltaan kahta jäsentä Hippoksen hallituksen jäseneksi. Yksi hallituksen jäsen voisi tulla uuden peliyhtiön toimesta. Hippoksen valtuuskunta vahvistaisi / nimittäisi hallituksen jäsenet. Hallituksen jäsenet valitsivat keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Alueellinen asiantuntemus varmistaisi sen, että hallituksessa olisi kunkin alueen parhaat ja tehtävään sopivimmat henkilöt. Samalla edellä kerrottu pelaaminen ja junttaaminen jäisi pois. Myös hallituksen jäsenen vastuu toteutuisi paremmin. Valitsijat voisivat läheltä seurata ehdokkaansa toimia ja saada tarkempaa tietoa päätöksenteosta. Laajemmin uusi valintatapa takaisi alueellisen tasapainon koko ravi-Suomen alueelle. Luultavasti saisimme hyviä päättäjiä ja tulevaisuudessa parempia päätöksiä.

Eilinen maanantaipäivä antoi muistutuksen muutoksen tarpeesta. Puhelinsoitot sopivista ehdokkaista ja puheenjohtajasta alkoivat. Johtaako tämä sirkus hyvään lopputulokseen vai saammeko kriittisenä aikana hallituksen ja puheenjohtajan, joka ei tunne peliyhtiöasiaa, mutta joutuu ottamaan kantaa koko ravi- urheilun kannalta elintärkeisiin asioihin. Nämä päätökset taas tulevat olemaan asioita, joiden kanssa raviurheilun on elettävä seuraavat vuosikymmenet. Peliyhtiöön menemisen ehdot eivät olleet hyvät. Päätösvalta tuotonjaosta tulee siirtymään maa- ja metsätalousministeriölle. Mikä merkitys annetaan Hippoksen esitykselle tuotonjaosta ? Lausunnolla oleva arpajaislakiluonnos antaa valtiolle muutoinkin tuotonjaon ja mahdollisesti myös tuoton pidättämisen suhteen suuren vallan. Nyt jos koskaan tarvitaan hyviä päätöksiä ja päteviä päättäjiä. Vuosi 2017 on merkityksellinen koko raviurheilun tulevaisuuden kannalta. Olisiko aika lähteä korjaamaan valuvikaa ja tehdä hyviä valintoja ja päätöksiä?

Kari Eriksson