Eeran selvityksen käytännön toteutus

ma 11. elokuuta 2014 17.20.00

Raviurheilu on pitkälti samankaltaisessa tilanteessa kuin Osuuskaupat ( nyk. S-Ryhmä ) oli muutama vuosikymmenen sitten. Osuuskauppojen perustaminen ajoittui 1900-luvun alkuun. Osuuskauppa-aatteen tarkoitus oli hankkia hyötyä osuuskunnan jäsenille vähittäiskaupan muodossa. Kysymys oli pitkälti tiettyyn alueeseen sisältyvistä hankkeista. Osuuskunnan jäsenet saivat hyötyä omasta kaupasta omalla alueella. Alueellisesti osuuskaupat toimivat itsenäisesti, eikä varsinaista keskusjohtoa juurikaan ollut. Järjestelmä toimi omana aikanaan hyvin ja palveli alueellisesti niitä, jotka olivat osuuskunnan jäseniä, osuuskunta-ajatuksen mukaisesti.

Aikaansa kutakin. Paikallisten pienten osuuskuntien asema muuttui tiukentuvassa kilpailutilanteessa vaikeaksi. Kilpaileminen muiden ammattimaisten kauppaketjujen kanssa ei enää onnistunut pienessä mittakaavassa. Tarvittiin isompia yksiköitä, yhtenäistä markkinointia ja yhteisiä tunnusmerkkejä, joilla erottauduttiin kilpailijoista. Muutostyö oli vaikea myös osuuskaupassa ja aiheutti vastustusta. Järki voitti, ja ajan vaatimuksiin taivuttiin. Loppu on kaikkien tiedossa. Hajanaisista pienistä osuuskaupoista koottiin menestyvä, nykyisinkin piikkipaikkaa pitävä S-ryhmä. Kehitystä jatkettiin nyt ohjatusti. Menestys on sittemmin jatkunut kaikessa, mihin S-ryhmässä on ryhdytty.

Raviurheilussa olisi tullut tehdä muutoksia lähes samoihin aikoihin kuin S-ryhmässä ryhdyttiin toimiin. Raviurheilu on antanut tasoitusta muille ihmisten vapaa-ajasta kilpaileville tahoille useita vuosikymmeniä. Nyt alkaa olla viimeinen hetki tarttua toimeen. Kirjoitin Hevosurheilun Vieraskynä- palstalle 16.1.2013 artikkelin raviurheilun alueellisesta kehittämisestä. Kyseisen kirjoituksen sisältö vastaa hyvin pitkälti sitä, mitä Suomen Hippoksen toimeksiannosta konsulttitoimisto Eera selvityksessään suositteli raviurheilun muutos- ja uudistustoimiksi. Pohjana on ajattelun muuttuminen raviratakohtaisesta kapeasta ajattelusta laajempaan ravialuetta koskevaan näkökulmaan. Kertaan seuraavassa tuolloisen kirjoitukseni sisältöä ja tuon samalla esille muutamia lisäyksiä siitä, miten asioita voitaisiin käytännössä toteuttaa. Asia on nimittäin nyt enemmän kuin ajankohtainen.

Raviurheilua koskevan uudistuksen lähtökohtana on ajattelun muuttuminen raviratakohtaisesta laajempaan yksikköön, ravialueisiin. Näitä ravialueita ajattelin itse olevan kuusi. Myös Eera päätyi samaan lukuun. Esittämäni mukaan ravialueet olisivat seuraavat 1) Helsinki, 2) Pori, Tampere, Turku ja Forssa, 3) Seinäjoki, Jyväskylä, Kaustinen ja Vaasa, 4) Kuopio, Joensuu, Lappeenranta ja Mikkeli, 5) Kouvola ja Lahti, 6) Oulu, Kajaani, Rovaniemi, Tornio ja Ylivieska. Kukin rata säilyttäisi oman itsenäisen päätösvaltansa, mutta hyödyt pyrittäisiin saamaan alueen hevosenomistajille ja muille tahoille, yksittäisten ratojen sijasta. Ratojen keskinäisestä kilpailusta siirryttäisiin kilpailemaan muiden alueen ihmisten vapaa-ajasta kilpailevien yhteisöjen kanssa.

Kunkin ravialueen sisältä koottaisiin yhteinen hallitus, joka tekisi päätöksiä ravialueen asioista. Hallituksen lisäksi ravialueella toimisi kaksi yhteistä toimikuntaa, kilpailu- ja taloustoimikunta. Viimeksi mainittu yhteistyössä perustettavan valtakunnallisen markkinointiyrityksen kanssa. Tehtäviä ravialueen toimihenkilöiden kesken pyrittäisiin jakamaan. Raviratojen toiminnanjohtajat voisivat oman erityis- tietämyksensä mukaan hoitaa koko ravialueen kilpailu- talous- ja muita tehtäviä. Ilmoittautumiset ja muut toistuvat toimet keskitettäisiin tämän mukaisesti. Kilpailupäivät sovittaisiin ja päätettäisiin ravialueen sisällä, keskusjohdon ohjauksessa.

Ravialueen toiminnassa siirryttäisiin alueellisesta toiminnasta, sektoreittain / tehtävien mukaan jaettuihin toimiin. Muutos mahdollistaisi asioihin erikoistumisen ja antaisi mahdollisuuden asioihin syventymiselle. Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea, näinhän on ollut muualla jo useita vuosikymmeniä. Voisiko ravialueella olla nykyisten sijasta yhteinen kilpailujohtaja, markkinointijohtaja, pelijohtaja jne. Muutosten myötä pystyttäisiin myös karsimaan työvoimakustannuksia työpanoksen muodostuessa nykyistä tehokkaammaksi. Turhat päällekkäisyydet ravialueen sisällä tultaisiin poistamaan ja toimintaa tehostamaan.

Markkinoinnissa pyrittäisiin koko ravialueen yhteiseen markkinointiin, ainakin suurempien sponsoreitten osalta. Ravien hyvä näkyminen ja valtakunnallisuus ovat valtteja, jotka ovat jääneet ravimarkkinoinnissa käyttämättä. Ehkäpä isot kilpailut, kuten kuninkuusravit voitaisiin järjestää alueen kesken yhdessä. Riskit ja voitot jaettaisiin, kustannuksissa saataisiin yhteistoiminnalla merkittäviä säästöjä. Aluettain kuninkuusravit toistuisivat kullakin alueella kuuden vuoden välein. Näin jo tehtyä työtä voitaisiin hyödyntää suurkilpailun järjestämisessä.

Sääntömuutosten myötä myös valtakunnan ravihallinto muutettaisiin nykyaikaa vastaavaksi. Ravialueelta valittaisiin edustaja Hippoksen hallitukseen samoin kuin edustajat valtuuskuntaan. Valtuuskunnan jäseniä ei kiintiöitäsi minkään tahon perusteella. Päättäjiksi pyrittäisiin saamaan ravialueen parhaat henkilöt. Kultakin alueelta valtuuskuntaan valittaisiin neljä henkilöä, valtuuskunnan koko olisi näin 24 henkilöä. Valtuuskunnan rooli muuttuisi nykyisestä, valvovaksi ja isoja ratkaisuja hyväksyväksi elimeksi. Hallitus tekisi esitykset ja pääosan päätöksistä. Nyky-yhteiskunta vaatii nopeita ratkaisuja muuttuvissa olosuhteissa. Hippoksen yleinen kokous voitaisiin uudistuksessa täysin tarpeettomana lopettaa.

Ravimaailmassa tuntuu olevan yksimielisyys muutoksen tarpeesta. Ainakaan kukaan ei ole esittänyt kantoja, joiden mukaan nykyinen ravijärjestelmä tulisi säilyttää. Onko kysymys aidosta muutoshalusta vai siitä, että muutoksen vastustajat eivät uskalla ilmaista julkisesti kantaansa. Muutoksen tarve ymmärretään, mutta silti osa haluaa pysyä vanhassa. Konsulttiselvitys antaa pohjan ja ohjeen muutokselle, varsinainen työ on nyt ravipäättäjillä. Vastuu on ensisijaisesti Hippoksen hallituksella valtuuskunnan antaman valtuutuksen mukaisesti. Raviväki odottaa päätöksiä, toivottavasti syksy tuo mukanaan hyviä uutisia.

Kari Eriksson