Liisa ihmemaassa ja muita satuolentoja

la 31. tammikuuta 2015 17.15.00

Lasten sadut ja tarinat sisältävät usein paljon viisautta. Yhtymäkohdat oikeaan elämään ja todellisiin tapahtumiin ovat lähellä. Maailmankuulussa tarinassa Liisa ihmemaassa Herttarouva ratkaisee vaikeat asiat toteamalla ” päät poikki ”. Nykyisin vielä tunnetumpi tarina Harry Potterista, kertoo hyvän taistelusta pahaa vastaan. Tarinaan liittyy erikoiset hahmot ” Ankeuttajat ”. He ovat vuoroin hyvän ja vuoroin pahan puolella. Erityisominaisuutena heillä on se, että he vievät elämästä kaiken ilon.

Molemmat edellä mainitut tarinat sopivat myös raviurheiluun. Jokainen yhdistys tai isompi yhteisö pitää sisällään ankeuttajia. Heillä ei ole paljon annettavaa. Kiitoksen tai myönteisen sanan sanominen on vaikeaa. Hiljaisuus tarkoittaa hyväksyntää. Mitään ei sanota, jos ei ole valittamista. Päät poikki- ryhmä on lähes yhtä yleinen. Asiat ja ongelmat ratkaistaan yksinkertaisilla konsteilla. Usein ei edes ajatella, mihin toimet johtavat ja mikä on toiminnan seuraus. On paljon helpompaa huutaa, kuten Herttarouva lastensadussa. Se, mitä tämän jälkeen tapahtuu jää muiden vastuulle.

Myös raviurheilussa löytyy molempia saduista tuttuja hahmoja. Ikävä kyllä, edes saduista ei löydy vain raviurheilulle kuuluvaa erityisryhmää. Tätä väkeä voisi kutsua nimellä ” Hapuilijat ”. Tällä ryhmällä ei ole mitään selvää päämäärää tai tarkoitusta. Toiminta ja pyrkimykset jäävät arvoitukseksi. Viimeisessä Hippoksen yleisessä kokouksessa hapuilijoiden toiminta sai piirteitä, joita saduntekijäkään ei keksisi. Kysymys oli Hippoksen sääntöjen muuttamisesta. Aiemmin yksimielisestä Hippoksen hallituksesta kolme, siis yksimielistä hallituksen jäsentä äänesti omaa esitystään vastaan. Jo aiemmin Hippoksen hallitus oli yksimielisesti hyväksynyt Eeran konsulttiselvityksen hankkimisen ja sitoutunut uudistuksiin. Kun tuli aika tehdä päätöksiä, hapuilijat iskivät jälleen. Oikeiden ravialueiden muodostaminen estettiin, ilmeisenä tarkoituksena kaataa koko hanke. Hapuilu sai raviurheilun kehittämisen kannalta kohtalokkaat mittasuhteet.

Ravialueiden muodostaminen on tulevaisuutta. Kustannussäästöt, toiminnan järkevä suunnitteleminen ja näistä koituva hyöty koko ravitaloudelle on ilmeinen. Eeran konsulttiselvityksessä esitettiin käsityksiä siitä, mitkä olisivat luontevia ravialueita. Helsingin esitettiin olevan oma alueensa. Sen asema olisi samanlainen kuin naapurimaamme pääradan Solvallan asema on. Tämähän on luonnollista, ykkösradan velvollisuus on johtaa ja ohjata kotimaista raviurheilua. Uusimmassa ravialueessa Helsinki on koonnut ympärilleen ratoja, jotka eivät muodosta alueen tai toiminnan kannalta mitään kokonaisuutta. Onko kysymys oman horjuvan aseman säilyttämisestä ja valtapelistä ? Huomionarvoista on myös se, että ravialueen taustalta löytyy kolme nykyistä Hippoksen hallituksen jäsentä ja yksi aiempi Hippoksen johtaja. Siis henkilöt, jotka ovat vastanneet vuosia kotimaisen raviurheilun kehittämisestä ja tällä hetkellä myös sen nykytilasta. Vaatiiko heidänkin asemansa samanlaista pönkittämistä kuin pääratamme. Ikävä kyllä samat henkilöt kuuluvat myös ryhmään hapuilijat. Tämä on tullut todistetuksi useaan kertaan.

Saduissa hyvä aina voittaa lopulta ja paha saa palkkansa. Käykö näin myös raviurheilussa, vai ottavatko voiton Herttarouva, ankeuttajat ja hapuilijat ? Tämä on asia, joka on meidän omissa käsissä. Huonoihin ratkaisuihin ja vallalla leikittelyyn meillä ei enää ole varaa. Toivottavasti tämä satu saa hyvän lopun. 

Kari Eriksson