Peliyhtiöasiaa

ke 9. maaliskuuta 2016 13.55.00

Raviurheiluun kuuluu, jostakin kumman syystä, rajanvedot ja erilaiset ryhmittymät. On olemassa suomenhevosmiehiä, lämminverisen kannattajia, pelureita ja niitä joiden mielestä pelaaminen on turhaa. Kun omaan ryhmään junttaudutaan tiukasti, on hankala ymmärtää kokonaisuutta ja sitä mistä itse asiassa on kysymys. Peliyhtiötä koskeva asia on jakanut raviväkeä. Isolta osin tämä leiritys on ollut turhaa. Isosta ja vaikeastakin asiasta pitäisi pystyä keskustelemaan ja arvioimaan sitä nimenomaan siihen liittyvän merkityksen ja vaikuttavuuden kannalta. Kannanotot puolesta ja vastaan ovat vaarallisia ilman tietoa ja asiaan perehtymistä.

Ehkä vaikeat ajat ja osittainen epätoivo ovat saaneet ravi-ihmiset hätäisiksi ja varomattomiksi. Keskustelua peliyhtiöasiasta ja sen tulevaisuuteen liittyvistä vaikutuksista ei ole avattu. Asiaa on viety eteenpäin hiljaisuudessa pitkälti mielikuvien perusteella. Toiminta muistuttaa tilannetta, jossa ihminen menee autokauppaan ja kertoo myyjälle ostavansa tietyn auton. Ja kun myyntihalu on ilmaistu, yrittää tingata hinnasta. Jokainen voi ymmärtää, että hintaneuvottelut tällä taktiikalla eivät oikein tahdo onnistua.

Yhtä peliyhtiötä ja omasta peliyhtiöstä luopumista on markkinoitu raviurheilulle tulevalla lisärahalla. Prosenttiosuus nykyisten peliyhtiöiden lukujen valossa tarkoittaisi raviurheilun kannalta palaamista vuoden 2008 tasolle. Siitä riskistä, että pelimarkkinat muuttuvat tai monopolijärjestelmä murtuu, ei juurikaan ole puhuttu. Jo nyt peli tapahtuu pitkälti netin kautta eikä kansallisesti valtion rajat ylittävää pelaamista voida estää. Mitä tapahtuu, jos luovumme omasta yhtiöstä ja pelimonopoli todella murtuu ? Tämä ikävä vaihtoehto on jäänyt vaille huomiota, uhkakuva on ollut jonkinlainen tabu. Pienempiä uhkia on, erityisesti RAY:tä koskeva, pelaajien tunnistautuminen. Naapurimaiden kokemusten valossa tunnistautuminen tulisi laskemaan merkittävästi pelituottoja ja samalla raviurheilulle maksettavaa osuutta. Tanskan malli on taas pelottava esimerkki siitä, mitä raviurheilulle voi tapahtua, kun omaa peliyhtiötä ei ole. Huonoimmassa tapauksessa tilanne voisi olla se, että saisimme nykyistä pienemmän tuoton jaettavaksi raviurheilulle eikä meillä enää olisi omaa yhtiötä. Ohjat olisivat toisten käsissä, ravitermein todettuna. Taas toisaalta raviurheilun kannalta hyvillä ehdoilla meidän kannattaisi olla osa isoa peliyhtiötä. Pelien monipuolisuus ja yhden peliyhtiön mahdollisuudet markkinointiin ja satsauksiin uusien pelien suhteen ovat isossa organisaatiossa tietenkin ylivertaiset.

Yhtä peliyhtiötä koskevat neuvottelut ovat nyt käynnissä . Se, mikä on lopputulos ja kannattaako meidän luopua omasta yhtiöstämme on vielä auki. Joka tapauksessa nyt olisi viimeinen hetki keskustella asiasta. Ratkaisu ja päätös tulisi olla mahdollisimman pitkälti yksimielinen ja joka tapauksessa hyvin harkittu. Kun päätös yhteen peliyhtiöön menemisestä on tehty, ei asiasta ole paluumahdollisuutta, exit-nappia ei tässä vaihtoehdossa tunneta. Meillä on edelleen valinnan mahdollisuus ja ratkaisu on omissa käsissämme. Länsimaisessa oikeusvaltiossa kun toisen omaisuuden ” sosialisoiminen ” on kielletty.

Kari Eriksson